Eva Bergman

Aloitin koiraharrastuksen jo 1980-luvulla perheemme ensimmäisellä koiralla, welsh corgilla. Harrastimme tokoa ja temppuilua ja kävimme toko-kokeissakin. Agilityyn hurahtaminen tapahtui paljon myöhemmin ja sen myötä rotu vaihtui bordercollieen, joita on kotona kaksi kpl. Lauman johtajan virkaa hoitaa kuitenkin itseoikeutetusti espanjalainen podenco. Kaikki kolme koiraa harrastavat agilitya ja niiden kanssa on keskitytty erityisesti taitojen kehittämiseen. Kaikilla on käytössä mm. suuntakäskyt ja muita suullisia vihjeitä. Vaikka tällä hetkellä keskitymme pääasiassa agilityyn, olen harrastanut aktiivisesti myös tokoa ja pk-hakua ja –jälkeä. Olen myös arki- ja kilpatokon koulutustusohjaaja. Agilityvalmentajan oppipolusta on suoritettuna AVA1 ja aloitettu AVA2.

Mielestäni parasta agilityssa on lajin monipuolisuus. Se sopii monenlaisille koirille ja ohjaajille, ja tarjoaa loputtoman mahdollisuuden kehittää sekä taitoja, että koirakon yhteistyötä, joita sitten testataan radalla alati muuttuvissa olosuhteissa ja vieläpä varsin vauhdikkaassa menossa. Varsinkin nykyaikainen taitopainotteinen agility on valtavan kiinnostavaa ja taitojen kehittämisessä vain taivas on kattona. Kuitenkin liikkeelle lähdetään hyvin pienistä askelista, jolloin oppimispolusta tulee sekä koiralle että ohjaajalle looginen, innostava ja palkitseva. Ja hyvä perustyö palkitaan, on aivan mahtava tunne huomata jonkin taidon toimivan kisaradalla saakka!

Käytän kouluttaessa vain positiivisia koulutusmenetelmiä ja pyrin siihen, että koirat motivoituvat sekä palkitsemisen, että myös oivaltamisen ilon kautta. Koirat ovat valtavan fiksuja, ja yleensä nauttivat siitä, kun saavat ajatella ja oivaltaa asioita itse. Koulutuksissani on rentoa ja hauskaa, mutta samalla treenaaminen on tavoitteellista. Parasta onkin, kun sekä koiran että ohjaajan silmistä loistaa oppimisen ja onnistumisen ilo ja molempia hymyilyttää treenin jälkeen vielä kotimatkalla!